Jakun ompelu

Jakun ompeluun minulla oli alusta pitäen selkeä visio. Halusin modernia muotoa ja epäsymmetriaa, toisaalta ihan käyttövaatteen. Katselin paljon kuvia etsiessäni ideoita ja lopulta löysin yhden, joka tuntui sellaiselta kuin pitikin. Kuva oli valmiista vaatteesta, eikä siihen liittynyt kaavoja, joten kaavoittaminen oli ensimmäinen haaste. Lähdin etsimään mallilehdistä sellaisen jakun mallia, joka olisi suurin piirtein muokattavissa haluamakseni.

Aloitettiin piirtelemällä suurin piirtein sopivan jakun peruskaava ja toteuttamalla proto­tyyppi.

Prototyyppi tuli sen verran kivasta kankaasta, että siitä tuli ihan vaate.

Kun tuo oli suurin piirtein sopiva, tehtiin siitä uudet kaavat.

Tämän version tein suoraan kertakäyttö­lakanasta, jolloin sitä saattoi ommella ja sovittaa…

Ja sovittaa….

Hihat olivat alkuperäisessä kaavassa liian kapeat yläosastaan ja leveät alaosastaan. Lisäksi hihakaava oli alun perin kaksiosainen, mutta sen tuoma muoto oli sen verran mitätön, että yksinkertaistin sen yksiosaiseksi. Hihan yläosa leikattiin auki ja levitettiin, piirrettiin siitä uusi kaava, joka ommeltiin ja taas sovitettiin…

Jotakuinkin istuviksi todetut lakanakaavat leikkasin sitten kylmästi lopullisiksi kaavoiksi ja asettelin kutomalleni kankaalle, kieli keskellä suuta sovitettiin kankaan riittävyyttä ja vahdittiin että jokainen kaavan palanen oli varmasti oikein päin ja kuosin kuvio kulki samaan suuntaan.

Vaikka kangasta kutoessa tuntui siltä, että siitähän tulee iltapuku, se meni loppujen lopuksi todella tarkalle. Jouduin käyttämään kankaan keskiosan saori-harjoittelunkin ja piilottamaan sitä alavaroihin ja saumavaroihin. Toinen takasivukappale piti jopa ”kutoa” uudelleen, siinä oli sen verran paha kuviopoikkeama, että purin parikymmentä lankaa ja pujottelin ne uudelleen. Ei tullut ihan täydellistä, mutta ehkä kuitenkin parempi noin.

Saori-osuudet oli alun perin ajateltu etu- tai takakappaleisiin, mutta koska tuo kankaan riittävyys oli kortilla, niistä tulikin hihat. Kaulusta jouduin myös kaventamaan alkuperäisestä suunnitelmasta, olisi ollut kiva, jos oikean puolen kaulus olisi ollut pituuden lisäksi myös huomattavasti leveämpi.

Kangas vahvistetaan ompeleella ennen leikkaamista.

Palaset irti!

Vuorin kaavoittaminen meni vähän mutu-meiningillä kaikkien kiireiden keskellä ja siinä tulikin sitten tehtyä joitakin virheitä. Kappaleet olisi saanut leikata huomattavasti pidemmiksi, jotta olisi saanut kunnon väljyysvarat, nyt mennään niukin naukin. Lisäksi etukappaleen joutsenkiila aiheutti vuorissa hämminkiä, leikkasin tietenkin yhteneväiset palaset vuorista kuin itse kankaastakin ja silloinhan kiila asettui väärälle etukappaleelle, se piti siis leikata uudelleen vielä erikseen. Tulevaisuuden muistisääntö: käännä vuoria varten kaavat naama alaspäin kankaalle.