Loimen rakentamisen vaiheet

Loimen luomisesta en tullut ottaneeksi valokuvia, siinä oli koko ajan kädet täynnä lankaa, joten vaikeaa se olisi ollutkin. Normaaliin tapaan ensin kieputettiin luomapuihin mittalanka, jotta nähtiin, mille korkeudelle alatiuhtapuu sopivasti asettuisi. Loimeen tuli n. 700 lankaa, joten käytimme ristiinluomista. Loimi luotiin kahdelta päältä ja kertaalleen tehtiin jatkos, joka pantiin osumaan sopivasti loimen pohjukkaan. Loimi saatiin nätisti letille ja odottelemaan tukille pääsyä.

Tässä lettiä on jo avattu ja loimen pohjukka on pujotettu pohjukkavarpaan. Käärinpirta on ripustettu paikalleen ja loimi kulkee siitä vielä yhtenä könttinä.

Tässä mitataan käärinpirran keskikohta ja asetetaan reunimmaiset sisarukset pirtaan kankaan/loimen leveyden mukaan. Loimi jaetaan pirtaan tasaisesti, tiuhtalangat kertovat sisarusten järjestyksen.

Tässä loimi tasattuna. Tasaamisen jälkeen asetetaan käärinpirran kansi paikalleen ja tasataan langat pohjukkavarpaan loimen leveydelle.

Pohjukkavarpa sidotaan pohjaliinaan tasaisesti loimilankojen välistä ja nyörien solmut käännetään pohjaliinan alapuolelle. Tämän jälkeen ollaan valmiita kiertämään loimi tukille.

Tukille vedossa tasainen lopputulos on tärkeä. Loimen pitäisi päätyä tukille suorana, eikä lähteä kiertämään. Tukista tehdään napakka asettamalla rimoja sopiviin kohtiin.

Kuvassa on jo loimi tukilla ja selkäpuulle on sidottu varpa pitämään lankoja paikallaan.

Seuraava vaihe on loimen kohottaminen niisimistä varten. Kuvassa loimi on vielä käärinpirrassa, mutta tiuhtavarvat ovat jo paikallaan, varvat on siis pujotettu tiuhtalankojen mukaisesti ja varvat on sidottu toisiinsa.

Loimen pohjukat on leikattu auki ja loimilangat on solmittu nipuiksi löyhillä vetosolmuilla.

Niisimistä varten kangaspuihin ripustetaan niisivarret ja niihin niidet. Niisivarret nyöritetään vipusiin ja vipuset kiinnitetään niisintävaiheessa paikalleen sulkukaroilla.

Tämän kankaan sidokseen tarvitaan kuusi niisivartta ja siis saman verran vipuspareja.

Niisivarressa on yläniisivarpa ja alaniisivarpa, niidet pujotetaan väliin. 

Niisiminen aloitetaan oikealta. Avataan loimilankanippu ja pujotetaan niisintäohjeen mukaan loimilangat järjestyksessä oikeille niisivarsille. Niisinnän jälkeen sopiva lankanippu sidotaan jälleen löyhällä vetosolmulla, jottei niisintä vahingossa purkaudu.

Niisinnän jälkeen niidet tasataan niisivarvoille loimen leveydelle ja varmistetaan että vipujen kiinnitysnyörit asettuvat siten, että loimilangat pääsevät kulkemaan mahdollisimman suorana niisien läpi.

Niisinnän jälkeen loimi pistellään pirtaan, tässä tapauksessa yksi loimilanka per piinrako. Pirta oli tasan metrin pituinen, joten reunalangat menivät samaan piinrakoon.

Lointa päästettiin tukilta sen verran, että langat riittivät pirtaanpistelyn jälkeen jälleen sopivasti löyhälle solmulle.

Nyt loimi lasketaan alas, tiuhtavarvat asetetaan tukivarpojen avulla oikeaan asentoonsa. Tuki on tarpeen niin kauan, että loimi saadaan sidotuksi myös aloitusvarpaan.

Pirta asetetaan luhan keskelle, varmistetaan että loimilangat kulkevat mahdollisimman suorana ja lankaniput jäävät pirran eteen. Luhan kansi paikoilleen.






Aloitusvarpa paikoilleen kangastukkiin ja sidotaan loimi kiinni aloitusvarpaan alkusolmuilla. Alkusolmujen tekeminen aloitetaan reunoista.
Alkusolmujen kireyden tulisi olla suurin piirtein tasainen, reunat voi kiristää vielä uudelleen, kun keskiosa on sidottu. Varmista tasainen kireys.

Lopuksi pujotetaan alkusolmujen lomaan tasoitusnyöri, joka tasaa eri tasoilla olevat langat vaakasuoraan linjaan.

Tässä varmistetaan, että niisivarret ovat kaikki samalla korkeudella.

Polkusimet laitetaan seuraavaksi paikalleen.

Tämän kankaan kohdalla tarvitaan kahdeksan polkusinta, kuusi toimikaskuviolle ja kaksi palttinalle.

Polkusten sitominen vaatikin kärsivällisyyttä ja notkeutta. Lisäksi ryhmäämme koetteli kutomossa sattunut vesivahinko, joka keskeytti homman tässä vaiheessa.

Polkusten sitominen tehdään sidontaohjeen mukaisesti, merkitsemättömät ruudut ylävälittäjästä (taivas) ja mustat alavälittäjästä (maa).

Kuhunkin polkuseen sidotaan kustakin niisivarresta jompikumpi nyöri sidontaohjeen mukaan.

Polkusten sidonnassa huomioidaan, että polkuset olisivat sopivalla korkeudella kutojalle ja että ne olisivat keskenään samalla korkeudella. Lisäksi tarkistetaan viriöt, eli kustakin polkusesta varmistetaan, että sukkula kulkee loimilankojen välissä esteettä eli että viriön pohja olisi mahdollisimman tasainen.